Live-tapaaminen Linnunlaulussa to 2.5. klo 12-13!

Viimeksi GoToMeeting-verkkotuokion aikana pohdittiin ihan oikeaakin tapaamista ennen syyskuun lähipäiviä. Torstaina 2.5. olisimme tulossa Jaanan kanssa Linnunlauluun ohjausryhmän kokoukseen ja sitä ennen, klo 12 voisimme tavata kaikkien niiden kanssa, jotka vain paikalle pääsevät! Voimme katsoa mitä kaikkea olette jo tehneet, miten projektisuunnitelmat edistyvät ja onko blogin kanssa vielä haasteita. Tuskin on, koska blogeja näytti poikineen lisääkin! Sen lisäksi voimme ottaa katsauksen seuraaviin lähipäiviin!

Tule siis paikalle moikkaamaan, jos vain pääset ja ennätät!

-Ville ja Jaana

Kukkia ja sidontaa

Kukkia ja sidontaa.......

"Kevät keikkuen tulevi". Välillä pakastaa ja päivisin paistaa aurinko. Tuuli lisää kylmäntunnetta mutta meilla Myrskylän vanhainkodilla on lämmin tunnelma.Mukavasti ollaan lähdetty tehostamaan omaa toimintakulttuuria. Rohkeasti jatketaan hyvin alkanutta toimintamallia, jolla tullaan myös näkyväksi osaksi Myrskylän kuntaa, onhan asukkaamme edelleen Myrskylän kunnan asukkaita.

7.3 illalla pidettiin kranssin sidonta kurssi johon saatiinmuutama asukaskin mukaan, vaikka Salkkarit ja Emmerdalekin taisi mennä samaan aikaan.Kurssin tarkoitus oli saada ideoita myyjäisiin ,jotka pidettiin pääsiäistä edeltävänä lauantaina. Myyjäisissä oli pääsiäiskoristeita ja pääsiäishekkuja.Koristeiden ja kranssien tekemiseen saatiin mukaan asukkaista hyvä neuvonatajakin.



...... ja kauppahan kävi kun oli tehokkaat myyjät.

Jo ennen Palmusunnuntaita viikolla vieraili vanhainkodilla päiväkodin lapset virpomassa.Palmusunnuntaina sitten vanhaikodin täytti pienet iloiset noidat ja pieni pääsiäistipu. He kävivät virpomassa kaikki asukkaat ja esittivät muutaman laulun asukkaille. Elämys oli molemminpuoleista( jatkoa kuulemma saadaan.Suunnitteilla on lasten esittämä laulunäytelmä Mikki Merihädässä.Allekirjoittanut on nähnyt jo muutaman rooliharjoituksen joten kenraaliharjoitusta odotellessa)

Pääsiäisen jälkeistä elämääkin on.Nyt kun ollaan nautittu ihanista pääsiäisherkuista, palataan arkeen. Aletaan suunnitella erillaisten kukkien, yrttien siemenien kylvämistä. Mistä sitten päästään nauttimaan kesällä,taimien istuttamisen ja syksyllä runsaan sadon muodossa.Hyvin alkanutta ulkoilua jatketaan. Kesää odotellessa haistellaan kevät tuulta ja ollaan ulkona.

Kaikista tapahtumista otetaan valokuvat, jotka kerätään kuvakollaasiksi. Hieno taideteos on keskeisellä paikalla, josta kaikkien on mukava katsella mitä milloinkin olemme saaneet aikaisiksi.

 

 

Terveisin Irmeli

Hei,
aloiteltiin myös Kotiharjuun omaa blogia. Käyhän kurkkaamassa.
http://kotiharju.blogspot.fi/

t:Heidi

Metsäpolun pääsiäiskakku.

Pääsiäisestä on jo hetki, mutta ajattelin tänne laittaa Metsäpolun pääsiäispäivän vietosta jutun.

Pääsiäisenä halusimme yllättää Metsäpolussa asuvat asukkaamme.

Lauantaina keksimme,että tehdään kakku!

Aamuvuoron jälkeen kauppaan ostamaan tarvikkeita..

Pääsiäispäivän aamu koitti..

Asukkaat katseli TV:stä kirkon menoa..

..tietämättä,että hoitajat tekivät keittiössä yllätystä..





Tästä kaikki alkoi..



Kakkupohja onnistui hienosti..

Väliin mansikka-kuningatarhilloa..

Mansikka kermavaahtoa



Pursotinta emme omista, mutta hätä keinot keksii...pussista saa hyvän pursottimen.

..tärkeimmät kakkukoristeet!

Näin, tarjosimme pääsiäispäivänä päiväkahvilla täytekakkua.

Mikä parasta kun asukkaat hymyilivät iloisina ja kiittelivät.

Pyyntö tuli, että toistekin tehtäisiin kakkua. :)

Osa nautti päiväkahvin terassilla auringonpaisteesta nauttien.

Mukava pääsiäispäivä! :)

Pienellä teolla sai paljon hymyjä aikaan. Ja eikä ajallisesti vienyt hoitajalta paljoa aikaa

Kiitos työkaverilleni kuvista! :)

  

LIIKUTTAVAN IHANA EETU

Sain muutama viikko sitten mahdollisuuden muuttaa uuteen kotiin. Onninkotiin. Samalla sain työtä. Sitä olinkin kaivannut. Minulle laitettiin heti alkuun oma peti ja raapimispuu. Ja hiekkalaatikko. Niin ja ruokakupit kanssa. Mahtavan hyvää ruokaa. Aina kahta sorttia tarjolla. Parhaimmat työsuhde-edut mitä voin kissalle kuvitella!

Täällä on kavereita ja hommia. Olen saanut liikutettua kotini asukkaita monella tavalla. Kaikki tuntuvat tykkäävän minusta. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siksi kömmin nukkumaankin milloin kenenkin petiin, yleensä jalkopäähän. Ja välillä lepäilen lepotuoleissa. Sitten jaksaa taas työskennellä.

Työskentelyyni kuuluu asiakkaiden liikuttaminen. Liikuntaa tulee siitä että minua haluaa moni silitellä. Siitä saa käsi ja selkä jumppaa kun kyyristelee turkkiani tavoittelemassa. Joskus minut pitää ensin löytää. Jos olen vaikka torkuilla. Siitäkin tulee liikuntaa. Jos olen käymässä olohuoneen pöydän alla joku asukkaista saattaa saada liikuntaa kontatessaan silittämään minua. Liikuttaminen on tehtäväni.

Niin ja liikutanhan asukkaita muutenkin. Kun tulin, moni herkistyi ja vuodatti kyyneleitä muistellessaan omia lemmikkejään ja nuoruuttaan. Isot miehetkin paijaavat minua mielellään ja puhuvat minulle kuin pienokaiselle. Siitä tulee mielen jumppaa.

Vaikka asun muistihäiriöisten puolella, minua tulee moni katsomaan myös viereisistä yksiköistä. Koteja nekin. Sellainenkin joka ei kävelystä niin välitä jaksaa tulla minua katsomaan ja kyläilemään tänne kotiini. Liikutan siis heitäkin. Niin ja henkilökuntaa. Olen aina paijausvalmis enkä niin ranttu etteivätkö työkaveritkin saisi minua silittää.



Hyvä paikka liikuttamiseen tämäkin. Kohta joku tulee silittämään.



Joskus öisin innostun liikuttamaan itseäni. Saatan ottaa pitkällä käytävällä aikamoisia spurtteja päästä päähän. Paitsi jos olen päivällä tehnyt töitä niin paljon että mielummin lepäilen. Tässä kodissa on paras käytävä liikuntaan ja liikuttamiseen mitä tiedän. Ja minä tiedän kissaksi jo paljon vaikka kolme vasta olenkin.



Terveisin

Eetu

Luonto voi hoitaa ihmistä

Kävin viikonloppuna mieheni synnyinseuduilla Haukivuorella. Siellä silmiini sattui paikallislehden (Haukivuoren seutu) etusivun juttu "Luonto hoitaa ihmistä". Jutussa kerrotaan Haukirannan Ikihyvästä (palveluasumisen paikka). Siellä talon asukkaat, henkilökunta ja vapaaehtoiset järjestivät ulkoilutapahtuman, jossa pilkittiin. Huomion arvoista minusta olisi se, että vapaaehtoiset olivat auranneet jäälle reitit pyörätuolilla liikkuvia varten ja paikallinen yrittäjä oli hommannut pilkkivarusteet haalareita ja aurinkolaseja myöten kaikille. Eli tapahtuma mahdollistettiin kaikille. Rannassa oli ollut nuotio ja siinä oli keitetty nokipannukahvit ja paistettu makkaraa porontaljoilla istuskellen.

Suora lainaus Päivi Karpin jutusta:" Luonto voi talvellakin jättää siellä liikkumisesta hienon muistijäljen ja hetken mielihyvä voi olla iso asia muistisairaalle. Jäällä liikkuvilla ja pilkkivillä vanhuksilla on hymy herkässä. Voi nähdä käytännössä kuinka pienikin asia ja elämänsisällön lisääminen on yhtä tärkeää, kuin kohdallaan oleva lääkitys."

Hurraa, mitä yhteistyötä!

Samassa jutussa kerrotaan Ikihyvän fysioterapeutista, joka on hiihdättänyt asiakkaita jäällä. Lisäksi hän tuo omia lapsiaan asiakkaiden iloksi. Hän kutsuu sitä vauvaterapiaksi. Mahtavaa!

Ihan pakko oli jakaa tämä ihana juttu Teidän kanssa. Tässä on kaikki ennakkoluulot ja esteet heitetty romukoppaan, ja niinhän me Raivaajatkin olemme jo tehneet. Tämä blogisivustohan sen todistaa.

Elämää Kuninkaankartanossa

Käyhän katsomassa...

http://kuninkaankartano.blogspot.fi/