LIIKUTTAVAN IHANA EETU

Sain muutama viikko sitten mahdollisuuden muuttaa uuteen kotiin. Onninkotiin. Samalla sain työtä. Sitä olinkin kaivannut. Minulle laitettiin heti alkuun oma peti ja raapimispuu. Ja hiekkalaatikko. Niin ja ruokakupit kanssa. Mahtavan hyvää ruokaa. Aina kahta sorttia tarjolla. Parhaimmat työsuhde-edut mitä voin kissalle kuvitella!

Täällä on kavereita ja hommia. Olen saanut liikutettua kotini asukkaita monella tavalla. Kaikki tuntuvat tykkäävän minusta. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siksi kömmin nukkumaankin milloin kenenkin petiin, yleensä jalkopäähän. Ja välillä lepäilen lepotuoleissa. Sitten jaksaa taas työskennellä.

Työskentelyyni kuuluu asiakkaiden liikuttaminen. Liikuntaa tulee siitä että minua haluaa moni silitellä. Siitä saa käsi ja selkä jumppaa kun kyyristelee turkkiani tavoittelemassa. Joskus minut pitää ensin löytää. Jos olen vaikka torkuilla. Siitäkin tulee liikuntaa. Jos olen käymässä olohuoneen pöydän alla joku asukkaista saattaa saada liikuntaa kontatessaan silittämään minua. Liikuttaminen on tehtäväni.

Niin ja liikutanhan asukkaita muutenkin. Kun tulin, moni herkistyi ja vuodatti kyyneleitä muistellessaan omia lemmikkejään ja nuoruuttaan. Isot miehetkin paijaavat minua mielellään ja puhuvat minulle kuin pienokaiselle. Siitä tulee mielen jumppaa.

Vaikka asun muistihäiriöisten puolella, minua tulee moni katsomaan myös viereisistä yksiköistä. Koteja nekin. Sellainenkin joka ei kävelystä niin välitä jaksaa tulla minua katsomaan ja kyläilemään tänne kotiini. Liikutan siis heitäkin. Niin ja henkilökuntaa. Olen aina paijausvalmis enkä niin ranttu etteivätkö työkaveritkin saisi minua silittää.



Hyvä paikka liikuttamiseen tämäkin. Kohta joku tulee silittämään.



Joskus öisin innostun liikuttamaan itseäni. Saatan ottaa pitkällä käytävällä aikamoisia spurtteja päästä päähän. Paitsi jos olen päivällä tehnyt töitä niin paljon että mielummin lepäilen. Tässä kodissa on paras käytävä liikuntaan ja liikuttamiseen mitä tiedän. Ja minä tiedän kissaksi jo paljon vaikka kolme vasta olenkin.



Terveisin

Eetu