Kolme päivä ja kaksi yötä. Ei se niin pitkä aika ole. Ja monta kertaa sellainen aika menee ihan taivaan tuuliin. Mutta nyt ei mennyt. 26 meitä oli sitten yhteensä. Isä Andreas ja Munkki Joona olivat jo paikalla odottamass ja palveluinnovaatiomies Kortelainen lensi joukkoomme perjantai-iltana. Me 23 oltiin ihan koko aika yhdessä. Tehtävänä oli yhteinsen näkemyksen rakentaminen siitä, mikä on
Vanhuspalveluiden uusi tarina.
Yhteinen näkemys syntyi. Se on yksilöllinen tarina onnellista vanhuudesta. Se ihmislähtöinen tarina. Se on myös tarina, jossa jokainen laittaa oman osaamisensa peliin täysillä. Parhaansa tehden.
Tarina kirjoittaminen alkaa nyt. Se alkaa pienistä asioista - meidän kannaltamme. Asiakkaan kannalta jokainen askel tulee olemaan radikaali innovaatio. Radikaali parannus elämässä. Raivaajat - mitä tässä nyt oikein raivataan? Raivataan tietä uskomusten ja totuttujen tapojen viidakossa. Raivataan tietä Rakentajille tulla todellisine rakenteellisene muutoksineen. Ja meille kaikille rakentaa jo nyt isoin ja pienin askelin vanhuspalveluiden uutta tarinaa.
Ilo työskennellä kanssanne.
Ja miten tästä eteenpäin?
Nyt sitten rakentelemme "Luostarissa"-välilehden ohjeiden mukaan. Alamme jo nyt valmistautua elokuiseen elämäämme "Laavulla". Toden totta - me Anun kanssa suunniteltiin jo erilaisia mökkejä ja aivan hotellimajoitusta. Täysi tyrmäyshän sille tuli. Metsään mennään, puolijoukkueteltta ja riippumatot rajuimmille ulkona nukkumista varten. Mulle ja Anulel ja kahdeksalle muulle lakanasängyt mökissä. Kaikki tuovat mukanaan parasta ruokatarviketta ikinä ja juomaa. Kukaan ei saa kertoa toiselle, ei vihjatakaan, mitä tuodaan.
Käy katsomassa "Me Luostarissa" -välilehteä. Laavulla me vastaamme kysymykseen Miten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti